Suomi ei todellakaan ole mikään Onnela – Näin sepustettiin onnellisuusbluffi

Suomi ei todellakaan ole mikään Onnela – Näin sepustettiin onnellisuusbluffi

Author: Jon Hellevig March 27, 2019

 


Suomen eliitti ja heidän hallituksensa ovat taas paistatellet kansainvälisessä media loisteessa kun YK:n ns. Onnellisuus tutkimus nimesi Suomen toisen vuoden peräkkäin maailman onnellisemmaksi maaksi. No, ainakin heille se tuotti kymmenen miljoonaa pientä onnenpurkausta. Itse asiassa tuossa tutkimuksessa ei kuitenkaan ollut mitään onnellisuudesta muuta kuin itse huomionhakuinen otsikko.

Oikeasti siinä tutkittin, tai paremminkin yritettiin tutkia, sitä miten tyytyväisiä ihmiset ympäri maailmaa ovat elinolosuhteisiinsa. Ei tarvitse olla Einstein, jotta tajuaisi, että tuo on kaik suhteellista. Jos ajattelet, niin kuin moni varmaan ajattelee, että asiat voisi olla paljon pahemminkin, vastaisit kysyttäessä varmaan, että ”ihan OK.” Mielipidetutkija sitten tuon innokaasti raapusta tyytyväisyyden ilmaisuksi. Jos kaikki tuntuu huonolta, mutta olet aivopesty uskomaan oman maan paremmuuteen saattaisit myös vastata ”ihan hyvä.” Niin tekee keskiverto suomalainen. Näin se on, loppujen lopuksi tämä YK:n tutkimus selvitti vain ja ainoastaan kuinka tyytyväisi ihmiset ovat siihen miten maassa on asiat järjestetty.

 

Ei mitään onnellisuudesta, mutta kaikenlaista maan hallinnosta

Useampi varmaan ajattelee, että mikäli tahdotaan tietää onko joku onnellinen vai ei, niin sitä häneltä kysyttäisiin. Niin, mutta näin ei menetelty. Tutkimus perustuu Gallupin maailmaan laajuiseen jatkuvaan mielipidekyselyjen sarjaan, joka kulkee nimellä Gallup World Poll. Niissä kysytään kaikenlaista kivaa, esimerkiksi näitä asioita:

  • Mikä on luottamuksesi maasi pankkeihin?
  • Miten helppoa on perustaa yritys?
  • Oletko tyytyväinen siihen miten kuntasi jätehuolto on järjestetty?
  • Miten on asuntojen saatavuus?
  • Luottamuus presidenttiin ja hallitukseen?
  • Entäs luottamus Venäjän, Kiinan ja USAn johtajiin?
  • Esintyykö vaalivilppiä?
  • Onko maassasi korruptiota?
  • Miten on lehdistövapauden laita?
  • Miten arvioit kunnallisen terveydenhuollon tason?

 

 

 

Kysymyksiin kuuluu muodikkasti myös arvio maan hallituksen toimista ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Ja tietenkin myös miten LGBT arvot edistyvät.

Kaiken kaikkea Gallupin mielipidetiedustelujen sarja käsittää lähemmäksi 150 osaaluetta tuontyypisine kysmyksine.


Sitten henkilökohtaisiin tuntemuksiin, muttei näissäkään mitään onnellisuutta ollut

Jo mainittujen kysymysten lisäksi koskien valtion ja kuntien hallintoa ja jätteiden kuljetusta, tutkijat myöskin pyrkivät lähemmäksi itse teemaa, siis onnellisuutta, asettamalla kysymyksiä siitä minkälaisia henkilökohtaisia tuntemuksia kysytyllä oli ollut edellisenä päivänä.

Nämä on jaettu kahteen ryhmään: yhdessä kysytään positiivisista kokemuksista ja toisessa negatiivisista.

Positiivisen puolen kysymykset olivat tämän tapaiset:

  • Olitko hyvinvoiva eilen?
  • Käyttäydyttiinkö sinua kohtaan kunnioittavasti eilen?
  • Hymyilitkö ja nauroitko paljon eilen?
  • Opitko jotain uutta tai teitkö jotain mielenkiintoista eilen?
  • Koitko minkään seuraavista tuntemuksista eilen?
  • Oliko eilen hauskaa?

Negatiivisella puolella kysyttiin tällaisia:

  • Koitko paljon mitään seuraavista tuntemuksista eilen?
  • Entäs fyysistä kipua?
  • Olitko eilen huolestunut jostain?
  • Olitko stressaantunut?
  • Olitko vihainen?

Jos katsoo näitä kysymyksiä tarkemmin huomaa taas, etteivät ne kerro mitään onnellisuudesta, ennemminkin ne muistuttavat lähinnä työnhaun soveltuvuustesteissä käytettävää psykologista profilointia.

Kun kaikki vastaukset maailmalta kerätään yhteen niin sitä vasta huvittava soppa syntyy.

Vastaukset kerättiin Positivisen Kokemuksen Indeksiin ja Negatiivisen Kokemuksen Indeksiin ryhmiteltynä maittain osoittamaan, millä mailla oli eniten tai vähiten positiivisen kokemuksen tuntemuksia ja vastaavasti negatiivisen kokemuksen tuntemuksia. 

Slaavilaiset ja muut Itä-Euroopan maat osoittivat taas miten vaikeata heitä on saada innostumaan tällaisista typeristä kyselyistä. Heidän reaktionsa oli tasapaksua sekä positiivisiin että negatiivisiin kysymyksin heidän ollessa kärjessä kummassakin niitten maitten joukossa, jotka ilmaisivat sekä alhaisen positiivisen että alhaisen negatiivisen tuntemusten kokemisen, eli heidän emotiot eivät paljokaan heilataneet hyvien ja pahojen tuntemusten välillä.

Valko-Venäjällä oli alhaisen tuntemusten lohkoissa ykkössija molemmissa. Minua tämä muistuttaa siitä, kun venäläinen vastaa normalno - tilanteessa kuin tilanteessa. Kysyt mitä tahansa niin venäläinen voisi vastata normalno (”normaalia”, ”kaikki on OK”), vaikka olisi juuri saanut potkut tai voittanut lotossa. Mutta tuo ei tietenkään tarkoita, etteikö henkilöllä olisi niitä samoja tunteita tapahtuneesta. He vain eivät niistä tahdo puhua vieraille, erityisesti ei puhelimessa jollekin mielipidetutkijalle.

Toisessa päässä kirjoa löytyi kuumapäiset arabit, jotka kyselyssä sanoivat olevansa ärtyneitä kaikesta. Sama kaava pätesi kaikkiin arabimaihin, vaikka luonnollisestikin ne jotka asuivat konflikti alueilla olivat enemmän vielä negatiivisia.

Auringossa paistettelevat elämänhaluiset etelä-amerikkalaiset puolestaan olivat positiivisen indeksin kärjessä.

Mutta ei edes nuo maaryhmäkohtaiset jaottelut pitäneet, kun kylmästä pohjoisesta Kanada ja Islanti ponkaisivatkin korkean positiivisen indeksin kärkisijoille. Ruotsi, jonka kokonaissijoitus oli aivan Suomen kannassa, oli matalan negatiivisen indeksin kymmenen kärjessä, vaikka suomalaiset olivat sieltä kaukana. Suomen sijoitus oli vasta 40. positiivisessa indeksissä (joka on se ainoa kohta koko opuksessa mikä tulee lähimmäksi sitä itteensä, onnellisuutta) ja 10. negatiivisessa. (Nämäkään eivät kuitenkaan suoraan näyttäisi tulevan vastausten pisteytysten mukaisesti, jotain poppakonsteja niihinkin kohdistetaan).

 

Jospa nyt vihdoinkin se onnellisuus kysymys?

Sitten lopuksi se kysymys, joka tutkimusjohtajien mukaan vie meidät onnellisuuden huulille. Tätä kysymystä kutsuvat termillä Cantril’s Ladder (Cantrillin tikapuut). Kysymys kuuluu näin: “Ajattele tikapuita, joissa on askeleet alhaalta nollasta ylhäälle kymmeneen. Korkein askel merkitsee parasta mahdollista elämää, mikä sinulla voisi olla. Alin askel taas merkitsee pahinta mahdollista elämää mikä sinulla voisi olla. Millä askeleella sinä olet mielestäsi?”

Huomaamme, että henkilöltä itse asiassa kysytään onko hän mielestään saavuttanut sellaisen elämään, johon hän katsoo, että hänen edellytyksensä riittäisivät. Suomalainen, joka kunnioitta auktoriteettia, kuntelee Yleä ja lukee Hesaria, voi hyvinkin kertoa olevansa korkealla asteikossa, koska eihän hän tavallinen kulkija voisikaan kuvitella pääsevänsä korkeammalle herrojen sakkiin, ja pitäähän sitä olla kiitollinen maallekin siitä mitä on saanut.

Tässä on kysymyksessä materialistinen arvio omasta asemasta yhteiskunnassa eikä tälläkään kysymyksellä siis ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa. On hyvin todennäköistä, että sinänsä onnellinen mutta eteenpäin pyrkivä ihminen voisi arvioida sen hetkisen paikan olevan asteikolla alhaalla, koska pyrkimys on ylöspäin. Ajatelkaa vaikka nuorta huippurheilijaa, hän uhkuu onnea, mutta varmasti tahtoo vielä mennä kohti uusia ennätyksiä. Vastaavasti joku katkeroitunut henkilö joka on luopunut kaikesta toivosta saattaisi kertoa olevansa huipulla, siis sillä huipulla, jonka hän voi mahdollisesti saavutta, mikä tämän kysymyksen logikan mukaan voisi olla täysi kymppi.

Tutkimuksen tekijät kertoivat, että hyvät arvosanat tähän kysymykseen antoivat yleensä ihmiset maissa, joiden bruttokansantuote oli korkea. Tämän tulkittiin tarkoittavan, että he kokeavat, että perustarpeet on tyydytetty. Eli ei taaskaan mitään onnellisuudesta.

Vastaukset kaikkiin kysymyksiin, mukaan lukien ne 150 mielipidekyselyä, sitten jotenkin niputetaan yhteen ja arvotaan kokonaispistemäärä – onnellisuudelle.

Selvästikin missään vaiheesa ei silti tutkittu tai mitattu mitään onnellisuutta, vaan ainoastaan sitä missä määrin vastaajat olivat tyytyväisiä elämän olosuhteisiinsa ja omaan paikkaansa maailmassa tutkimusjohtajien ideologisten mieltymysten mukaan määriteltynä. (John F. Helliwell, Richard Layard and Jeffrey D. Sachs).

 

The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return

Onnellisuutta ei voi mitata, eikä ainakaan missään tapauksessa jonkun maan keskiarvona, jota sitten verrataan muihin maihin. Tutkimusjohtajat hyvin tietävät tämän, mutta tahtovat pitää tuon raflaavan sanan “onnellisuus” tuossa otsikossa, koska se herättä paljon enemmän kiinnostusta mediassa ja näin saadaan homma jakeluun ympäri maailmaa, ja taataan taas valtavat määrärahat seuraavan vuoden tutkimukselle.

Oikeasti onnellisuus on vaihteleva mielentila. Onnellisuus on puhtaasti subjektiivinen tunne, joka ei ole riippuvainen materialisesta toimeentulosta. Köyhäkin voi olla onnellinen. Jotkut ihmiset voivat ylläpitää onnellisuuden mielentilaa pitkinä aikoina niin, että onnellisuuden voisi sanoa olevan heidän pysyvä olotilansa. Psykiatrian professori Kalle Achté määritteli viimeisessä haastattelussaan syyskuussa 2018 ”onnellisen ihmisen” näin: ”Onnellinen on ihminen, jota eivät syyllisyydentunteet paina ja jolla on hyvät ihmissuhteet.”  

Tämä muistuttaa minua laulusta, jossa lähellä olevasta rakkauden käsiteestä sanotaan näin: The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return. (Mitään tärkeämpää et voi koskaan oppia, kuin rakastaa ja tulla rakastetuksi).

 

M.O.T. Pohjoismainen hyvinvointivaltio ja globalistien muutosagenda on sinulle hyväksi

Tutkijat eivät kerro, millä tavalla he muka yhdistivät kaiken tuon valtavan kyselytiedon yhdeksi ”onnellisuus” mittariksi ja miten eri osa-alueita painotettiin. Mikä on varmaa on se, että missään tapauksessa ei ole olemassa mitään tieteellistä menetelmä, millä temppu tehtiin. Oikeasti, tutkijat vain manipuloivat aineistoa ja keksivät lainalaisuuksia, jotta saavutettaisiin toivottava tulos näitten YK:n nimittämien tutkijoitten ideologisten mieltymysten mukaisesti. Ennen kaikkea tutkimusraportti tähtää siihen, että todistettaisiin, pohjoismaisen hyvinvointimallin ja globalistien marksistisen muutosagendan ylivoimaisuus.

Raportissa kyselyitten tulokset on ryhmitelty yhdeksään osa-alueeseen, sen mukaan mikä sopi tutkjoitten tarkoitusperiin:

  1. Cantrillin Tikapuitten vastaus saavutetusta elämäntilanteesta
  2. Positiivisen indeksin sijoitus
  3. Negatiivisen indeksin sijoitus
  4. Sosiaaliturva
  5. Vapaus
  6. Korruptio
  7. Anteliaisuus
  8. BKT per capita
  9. Elinikäodote

Kohdat 4 – 9 perustuivat siis valtavaan Gallup World Polliin. Niiden ryhmittely on kuitenkin täydellisesti mielikuvituksellisia kategorioita, koska keneltäkään ei kysytty mitään suoraan niihin liittyvää (paitsi osittain kohdat 5 ja 6). Näin ollen tutkijat ovat vähän niin kuin poppamiesten voisi sen kuvitella tekevän heitellemällä ilmaan linnun luita ja simpukan kuoria särkemällä päätyneet julistamaan tuloksensa väittämällä, että aineistosta muka niin ilmeni. Näitten kategorioitten tehtävän oli osoittaa, että ihminen on helvetin onnellinen koska maassa toteutetaan kaikenalaista kivaa pohjoismaista hyvinvointipolitiikkaa ja globalistien agendaa.

 

Suomalaiset ilmeisesti eivät ole onnellisemmat, mutta ehkä kaikkein lohduttomimmat ja alistuvaisemmat

Päätin selvittää mistä oikein oli tässä YK:n tutkimukessa kyse, kun näin tätä Suomen mestarutta toitottevan joka kielellä kaikista tuuteista ympäri maailmaa. Suomesta lähtöisenä tiedän, että kaikki ei suinkaan ole maassa hyvin, siellä on paljon ankeutta, masennusta ja tuskaa. Varsinkin viime vuosikymmenen aikana tilanne on katastrofaalisesti huonontunut. Miksi sitten väitetään aivan toista?

Suurimman osan vuodesta Suomessa kylmä tuuli viimaa kun ihmiset tallustelevat harmaitten pilvien alla eikä aurinkoa näy. Ruuan ja muitten päivittäistavaroitten hinnat ovat Euroopan ehdottomasti korkeimpien joukossa ja kaksi monopolikauppaketjua hallitsee koko markkinan. Suomi on maailmaan ehdotonta kärkeä itsemurhissa, 30 pahimman joukossa. Hetkellisen parannuksen jälkeen itsemurha trendi on taas kovassa nousussa. Nyt itsemurha epidemia on tarttunut vanhuksiin. Joka toinen päivä yli 65-vuotias suomalainen tekee itsemurhan

Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana maamme hallitukset, kaiken väriset, ovat harjoittaneet raakaa neoliberaalia ja globalistista politiikkaa, joka on tuhonnut pohjoismaisen hyvinvointivaltion, josta niin mielellään vielä paasaavat. Sitä ei enää ole. Harmi, ettei sitä kukaan kertonut YK:n tutkijoille, niin ei olisi heidän tarvinnut kyhätä kokoon tuota raporttia sitä ylistämään. Itse synnyin 60-luvulla ja vartuin Suomen kultaisena aikana Kekkosen Suomessa ja voin vannoa, että silloin meillä tosiaan oli tollainen hyvinvointivaltio. Siihen aikaan sanottiin, että oli lotto voitto syntyä Suomeen. Nyt sanotaan, että tarvitaan lotto voitto, jotta olisi varaa asua Suomessa.

Ei ihmekkään, että vanhukset ovat epätoivoisia, kun jo puoli miljoona heistä elää köyhyysrajan alla. Melkoinen määrä 5,5. miljoonan kansasta. Koko kansasta noin miljoona ihmistä taistelee kitumisrajalla tai sen alla. Köyhyys on jo niin arkipäiväistä ja laajalle levinnyttä, ettei monella perheellä ole enää edes varaa joululahjoihin.

Vanhukset sysätään yksityisiin hoitokoteihin, joissa heidät jätetään osakkeenomistajan voiton maksimoinnin varjolla heitteille

Puoli miljoonaa suomalaista, 10% kansasta, käyttää säännöllisesti masennuslääkkeitä koittaen pärjätä kauhean todellisuuden kanssa. Eliitin ”asiantuntijat” kertoo, että tämä on hyvä asia, koska näin kanavoidaan voittoja lääketeollisuudelle.

Tilastojen mukaan Suomi on Euroopan toiseksi väkivaltaisin maa perhe- ja lähisuhdeväkivallan osalta. EU-tutkimuksen mukaan Suomi on naisille toiseksi turvattomin maa. Tutkimuksessa lähes puolet suomalaisista naisista kertoi kokeneensa fyysistä väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen.

Tällaisessa elinympäristössä syntyvyys on tietenkin kääntynyt rajuun laskuun. Ihmisillä ei ole varaa ja halua tuoda lapsia tällaiseen yhteiskuntaan.

Leipäjonoja on nyt joka puolella lintukotoamme, koska virallinen järjestelmä ei enää takaa suomalaiselle toimeentuloa. Pitääkseen yllä Onnelan kulissia Sipilän ja Kokoomuksen hallitus päätti lopettaa tuet ruokaavun järjestäjille. Pois silmistä, pois mielestä.

Sama hallitus on tekemällä kyhännyt aikaan valtavan maahanmuutto kriisin, joka syö suomalaisten sosialiturvan ja on tuonnut viidakon tai aavikon lait kaupunkiemme kaduille.

Tilanne on mennyt niin pitkälle, että valtio vainoa toisinajattelijoita ja muitten totalitaaristen maitten tapaan jopa tuomitsee heitä näytösoikeudenkäynneissä.

Maassa on krooninen työttömys, mutta tämänkin hallitus koittaa peittää julistamalla pitkäaikaistyöttömät pummeiksi ja loisiaisiksi, jotka vaan eivät tahdo tehdä töitä ja ovat siksi tippuneet työvoiman ulkopuolelle. Pyyhitty tilastoista pois.

Ei. Tämä ei ole onnellinen maa.

 

Suomi ei ole Onnela, pikemminkin Hölmölä

Ei. Suomalaiset eivät ole maailman onnellisin kansa, mutta ehkä maailman alistuvaisin, alistunut kohtaloonsa. Suomessa on käsittämätön ja surullinen auktoriteettiuskon perinne, siksi suomalaiset kyselyissä kehuvat maataan. Pitää olla kiitollinen että eliitti on tämän suonut. Ruotsalaisten ohella suomalaiset ovat Euroopan varsinaiset hölmöläläiset mitä tulee eliitin massamedian luottamukseen. Pienestä pitäen aivopestyjä uskomaan maansa ylivoimaiseen paremmuuteen suomalaiset edelleen nielevät kaiken propagandan mikä tuutista tulee.

 

 

 

Keywords:

Categories:

Add comment

  Country flag

biuquote
  • Comment
  • Preview
Loading

>> Return to Hellevig main site

Author

Jon Hellevig

Jon Hellevig has worked with Russian law immediately since the start of market reforms in early 1990's. Having gained 5 years' experience as lawyer and CFO for American-Russian joint venture and subsequently worked as lawyer and CFO for Armstrong World Industries (Central and East Europe). Hellevig was the founding partner of what is now Hellevig, Klein & Usov, part of Awara Group.
Further information

Archive