Suomen eliitti ja heidän hallituksensa ovat taas paistatellet kansainvälisessä media loisteessa kun YK:n ns. Onnellisuus tutkimus nimesi Suomen toisen vuoden peräkkäin maailman onnellisemmaksi maaksi. No, ainakin heille se tuotti kymmenen miljoonaa pientä onnenpurkausta. Itse asiassa tuossa tutkimuksessa ei kuitenkaan ollut mitään onnellisuudesta muuta kuin itse huomionhakuinen otsikko.

Oikeasti siinä tutkittin, tai paremminkin yritettiin tutkia, sitä miten tyytyväisiä ihmiset ympäri maailmaa ovat elinolosuhteisiinsa. Ei tarvitse olla Einstein, jotta tajuaisi, että tuo on kaik suhteellista. Jos ajattelet, niin kuin moni varmaan ajattelee, että asiat voisi olla paljon pahemminkin, vastaisit kysyttäessä varmaan, että ”ihan OK.” Mielipidetutkija sitten tuon innokaasti raapusta tyytyväisyyden ilmaisuksi. Jos kaikki tuntuu huonolta, mutta olet aivopesty uskomaan oman maan paremmuuteen saattaisit myös vastata ”ihan hyvä.” Niin tekee keskiverto suomalainen. Näin se on, loppujen lopuksi tämä YK:n tutkimus selvitti vain ja ainoastaan kuinka tyytyväisi ihmiset ovat siihen miten maassa on asiat järjestetty.

 

Ei mitään onnellisuudesta, mutta kaikenlaista maan hallinnosta

Useampi varmaan ajattelee, että mikäli tahdotaan tietää onko joku onnellinen vai ei, niin sitä häneltä kysyttäisiin. Niin, mutta näin ei menetelty. Tutkimus perustuu Gallupin maailmaan laajuiseen jatkuvaan mielipidekyselyjen sarjaan, joka kulkee nimellä Gallup World Poll. Niissä kysytään kaikenlaista kivaa, esimerkiksi näitä asioita:

• Mikä on luottamuksesi maasi pankkeihin?
• Miten helppoa on perustaa yritys?
• Oletko tyytyväinen siihen miten kuntasi jätehuolto on järjestetty?
• Miten on asuntojen saatavuus?
• Luottamuus presidenttiin ja hallitukseen?
• Entäs luottamus Venäjän, Kiinan ja USAn johtajiin?
• Esintyykö vaalivilppiä?
• Onko maassasi korruptiota?
• Miten on lehdistövapauden laita?
• Miten arvioit kunnallisen terveydenhuollon tason?

 

 

 

Kysymyksiin kuuluu muodikkasti myös arvio maan hallituksen toimista ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Ja tietenkin myös miten LGBT arvot edistyvät.

Kaiken kaikkea Gallupin mielipidetiedustelujen sarja käsittää lähemmäksi 150 osaaluetta tuontyypisine kysmyksine.

Sitten henkilökohtaisiin tuntemuksiin, muttei näissäkään mitään onnellisuutta ollut

Jo mainittujen kysymysten lisäksi koskien valtion ja kuntien hallintoa ja jätteiden kuljetusta, tutkijat myöskin pyrkivät lähemmäksi itse teemaa, siis onnellisuutta, asettamalla kysymyksiä siitä minkälaisia henkilökohtaisia tuntemuksia kysytyllä oli ollut edellisenä päivänä.

Nämä on jaettu kahteen ryhmään: yhdessä kysytään positiivisista kokemuksista ja toisessa negatiivisista.

Positiivisen puolen kysymykset olivat tämän tapaiset:

• Olitko hyvinvoiva eilen?
• Käyttäydyttiinkö sinua kohtaan kunnioittavasti eilen?
• Hymyilitkö ja nauroitko paljon eilen?
• Opitko jotain uutta tai teitkö jotain mielenkiintoista eilen?
• Koitko minkään seuraavista tuntemuksista eilen?
• Oliko eilen hauskaa?

Negatiivisella puolella kysyttiin tällaisia:

• Koitko paljon mitään seuraavista tuntemuksista eilen?
• Entäs fyysistä kipua?
• Olitko eilen huolestunut jostain?
• Olitko stressaantunut?
• Olitko vihainen?

Jos katsoo näitä kysymyksiä tarkemmin huomaa taas, etteivät ne kerro mitään onnellisuudesta, ennemminkin ne muistuttavat lähinnä työnhaun soveltuvuustesteissä käytettävää psykologista profilointia.

Kun kaikki vastaukset maailmalta kerätään yhteen niin sitä vasta huvittava soppa syntyy.

Vastaukset kerättiin Positivisen Kokemuksen Indeksiin ja Negatiivisen Kokemuksen Indeksiin ryhmiteltynä maittain osoittamaan, millä mailla oli eniten tai vähiten positiivisen kokemuksen tuntemuksia ja vastaavasti negatiivisen kokemuksen tuntemuksia. 

Slaavilaiset ja muut Itä-Euroopan maat osoittivat taas miten vaikeata heitä on saada innostumaan tällaisista typeristä kyselyistä. Heidän reaktionsa oli tasapaksua sekä positiivisiin että negatiivisiin kysymyksin heidän ollessa kärjessä kummassakin niitten maitten joukossa, jotka ilmaisivat sekä alhaisen positiivisen että alhaisen negatiivisen tuntemusten kokemisen, eli heidän emotiot eivät paljokaan heilataneet hyvien ja pahojen tuntemusten välillä.

Valko-Venäjällä oli alhaisen tuntemusten lohkoissa ykkössija molemmissa. Minua tämä muistuttaa siitä, kun venäläinen vastaa normalno - tilanteessa kuin tilanteessa. Kysyt mitä tahansa niin venäläinen voisi vastata normalno (”normaalia”, ”kaikki on OK”), vaikka olisi juuri saanut potkut tai voittanut lotossa. Mutta tuo ei tietenkään tarkoita, etteikö henkilöllä olisi niitä samoja tunteita tapahtuneesta. He vain eivät niistä tahdo puhua vieraille, erityisesti ei puhelimessa jollekin mielipidetutkijalle.

Toisessa päässä kirjoa löytyi kuumapäiset arabit, jotka kyselyssä sanoivat olevansa ärtyneitä kaikesta. Sama kaava pätesi kaikkiin arabimaihin, vaikka luonnollisestikin ne jotka asuivat konflikti alueilla olivat enemmän vielä negatiivisia.

Auringossa paistettelevat elämänhaluiset etelä-amerikkalaiset puolestaan olivat positiivisen indeksin kärjessä.

Mutta ei edes nuo maaryhmäkohtaiset jaottelut pitäneet, kun kylmästä pohjoisesta Kanada ja Islanti ponkaisivatkin korkean positiivisen indeksin kärkisijoille. Ruotsi, jonka kokonaissijoitus oli aivan Suomen kannassa, oli matalan negatiivisen indeksin kymmenen kärjessä, vaikka suomalaiset olivat sieltä kaukana. Suomen sijoitus oli vasta 40. positiivisessa indeksissä (joka on se ainoa kohta koko opuksessa mikä tulee lähimmäksi sitä itteensä, onnellisuutta) ja 10. negatiivisessa. (Nämäkään eivät kuitenkaan suoraan näyttäisi tulevan vastausten pisteytysten mukaisesti, jotain poppakonsteja niihinkin kohdistetaan).

 

Jospa nyt vihdoinkin se onnellisuus kysymys?

Sitten lopuksi se kysymys, joka tutkimusjohtajien mukaan vie meidät onnellisuuden huulille. Tätä kysymystä kutsuvat termillä Cantril’s Ladder (Cantrillin tikapuut). Kysymys kuuluu näin: “Ajattele tikapuita, joissa on askeleet alhaalta nollasta ylhäälle kymmeneen. Korkein askel merkitsee parasta mahdollista elämää, mikä sinulla voisi olla. Alin askel taas merkitsee pahinta mahdollista elämää mikä sinulla voisi olla. Millä askeleella sinä olet mielestäsi?”

Huomaamme, että henkilöltä itse asiassa kysytään onko hän mielestään saavuttanut sellaisen elämään, johon hän katsoo, että hänen edellytyksensä riittäisivät. Suomalainen, joka kunnioitta auktoriteettia, kuntelee Yleä ja lukee Hesaria, voi hyvinkin kertoa olevansa korkealla asteikossa, koska eihän hän tavallinen kulkija voisikaan kuvitella pääsevänsä korkeammalle herrojen sakkiin, ja pitäähän sitä olla kiitollinen maallekin siitä mitä on saanut.

Tässä on kysymyksessä materialistinen arvio omasta asemasta yhteiskunnassa eikä tälläkään kysymyksellä siis ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa. On hyvin todennäköistä, että sinänsä onnellinen mutta eteenpäin pyrkivä ihminen voisi arvioida sen hetkisen paikan olevan asteikolla alhaalla, koska pyrkimys on ylöspäin. Ajatelkaa vaikka nuorta huippurheilijaa, hän uhkuu onnea, mutta varmasti tahtoo vielä mennä kohti uusia ennätyksiä. Vastaavasti joku katkeroitunut henkilö joka on luopunut kaikesta toivosta saattaisi kertoa olevansa huipulla, siis sillä huipulla, jonka hän voi mahdollisesti saavutta, mikä tämän kysymyksen logikan mukaan voisi olla täysi kymppi.

Tutkimuksen tekijät kertoivat, että hyvät arvosanat tähän kysymykseen antoivat yleensä ihmiset maissa, joiden bruttokansantuote oli korkea. Tämän tulkittiin tarkoittavan, että he kokeavat, että perustarpeet on tyydytetty. Eli ei taaskaan mitään onnellisuudesta.

Vastaukset kaikkiin kysymyksiin, mukaan lukien ne 150 mielipidekyselyä, sitten jotenkin niputetaan yhteen ja arvotaan kokonaispistemäärä – onnellisuudelle.

Selvästikin missään vaiheesa ei silti tutkittu tai mitattu mitään onnellisuutta, vaan ainoastaan sitä missä määrin vastaajat olivat tyytyväisiä elämän olosuhteisiinsa ja omaan paikkaansa maailmassa tutkimusjohtajien ideologisten mieltymysten mukaan määriteltynä. (John F. Helliwell, Richard Layard and Jeffrey D. Sachs).

 

The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return

Onnellisuutta ei voi mitata, eikä ainakaan missään tapauksessa jonkun maan keskiarvona, jota sitten verrataan muihin maihin. Tutkimusjohtajat hyvin tietävät tämän, mutta tahtovat pitää tuon raflaavan sanan “onnellisuus” tuossa otsikossa, koska se herättä paljon enemmän kiinnostusta mediassa ja näin saadaan homma jakeluun ympäri maailmaa, ja taataan taas valtavat määrärahat seuraavan vuoden tutkimukselle.

Oikeasti onnellisuus on vaihteleva mielentila. Onnellisuus on puhtaasti subjektiivinen tunne, joka ei ole riippuvainen materialisesta toimeentulosta. Köyhäkin voi olla onnellinen. Jotkut ihmiset voivat ylläpitää onnellisuuden mielentilaa pitkinä aikoina niin, että onnellisuuden voisi sanoa olevan heidän pysyvä olotilansa. Psykiatrian professori Kalle Achté määritteli viimeisessä haastattelussaan syyskuussa 2018 ”onnellisen ihmisen” näin: ”Onnellinen on ihminen, jota eivät syyllisyydentunteet paina ja jolla on hyvät ihmissuhteet.”  

Tämä muistuttaa minua laulusta, jossa lähellä olevasta rakkauden käsiteestä sanotaan näin: The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return. (Mitään tärkeämpää et voi koskaan oppia, kuin rakastaa ja tulla rakastetuksi).

 

M.O.T. Pohjoismainen hyvinvointivaltio ja globalistien muutosagenda on sinulle hyväksi

Tutkijat eivät kerro, millä tavalla he muka yhdistivät kaiken tuon valtavan kyselytiedon yhdeksi ”onnellisuus” mittariksi ja miten eri osa-alueita painotettiin. Mikä on varmaa on se, että missään tapauksessa ei ole olemassa mitään tieteellistä menetelmä, millä temppu tehtiin. Oikeasti, tutkijat vain manipuloivat aineistoa ja keksivät lainalaisuuksia, jotta saavutettaisiin toivottava tulos näitten YK:n nimittämien tutkijoitten ideologisten mieltymysten mukaisesti. Ennen kaikkea tutkimusraportti tähtää siihen, että todistettaisiin, pohjoismaisen hyvinvointimallin ja globalistien marksistisen muutosagendan ylivoimaisuus.

Raportissa kyselyitten tulokset on ryhmitelty yhdeksään osa-alueeseen, sen mukaan mikä sopi tutkjoitten tarkoitusperiin:

1. Cantrillin Tikapuitten vastaus saavutetusta elämäntilanteesta
2. Positiivisen indeksin sijoitus
3. Negatiivisen indeksin sijoitus
4. Sosiaaliturva
5. Vapaus
6. Korruptio
7. Anteliaisuus
8. BKT per capita
9. Elinikäodote

Kohdat 4 – 9 perustuivat siis valtavaan Gallup World Polliin. Niiden ryhmittely on kuitenkin täydellisesti mielikuvituksellisia kategorioita, koska keneltäkään ei kysytty mitään suoraan niihin liittyvää (paitsi osittain kohdat 5 ja 6). Näin ollen tutkijat ovat vähän niin kuin poppamiesten voisi sen kuvitella tekevän heitellemällä ilmaan linnun luita ja simpukan kuoria särkemällä päätyneet julistamaan tuloksensa väittämällä, että aineistosta muka niin ilmeni. Näitten kategorioitten tehtävän oli osoittaa, että ihminen on helvetin onnellinen koska maassa toteutetaan kaikenalaista kivaa pohjoismaista hyvinvointipolitiikkaa ja globalistien agendaa.

 

Suomalaiset ilmeisesti eivät ole onnellisemmat, mutta ehkä kaikkein lohduttomimmat ja alistuvaisemmat

Päätin selvittää mistä oikein oli tässä YK:n tutkimukessa kyse, kun näin tätä Suomen mestarutta toitottevan joka kielellä kaikista tuuteista ympäri maailmaa. Suomesta lähtöisenä tiedän, että kaikki ei suinkaan ole maassa hyvin, siellä on paljon ankeutta, masennusta ja tuskaa. Varsinkin viime vuosikymmenen aikana tilanne on katastrofaalisesti huonontunut. Miksi sitten väitetään aivan toista?

Suurimman osan vuodesta Suomessa kylmä tuuli viimaa kun ihmiset tallustelevat harmaitten pilvien alla eikä aurinkoa näy. Ruuan ja muitten päivittäistavaroitten hinnat ovat Euroopan ehdottomasti korkeimpien joukossa ja kaksi monopolikauppaketjua hallitsee koko markkinan. Suomi on maailmaan ehdotonta kärkeä itsemurhissa, 30 pahimman joukossa. Hetkellisen parannuksen jälkeen itsemurha trendi on taas kovassa nousussa. Nyt itsemurha epidemia on tarttunut vanhuksiin. Joka toinen päivä yli 65-vuotias suomalainen tekee itsemurhan

Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana maamme hallitukset, kaiken väriset, ovat harjoittaneet raakaa neoliberaalia ja globalistista politiikkaa, joka on tuhonnut pohjoismaisen hyvinvointivaltion, josta niin mielellään vielä paasaavat. Sitä ei enää ole. Harmi, ettei sitä kukaan kertonut YK:n tutkijoille, niin ei olisi heidän tarvinnut kyhätä kokoon tuota raporttia sitä ylistämään. Itse synnyin 60-luvulla ja vartuin Suomen kultaisena aikana Kekkosen Suomessa ja voin vannoa, että silloin meillä tosiaan oli tollainen hyvinvointivaltio. Siihen aikaan sanottiin, että oli lotto voitto syntyä Suomeen. Nyt sanotaan, että tarvitaan lotto voitto, jotta olisi varaa asua Suomessa.

Ei ihmekkään, että vanhukset ovat epätoivoisia, kun jo puoli miljoona heistä elää köyhyysrajan alla. Melkoinen määrä 5,5. miljoonan kansasta. Koko kansasta noin miljoona ihmistä taistelee kitumisrajalla tai sen alla. Köyhyys on jo niin arkipäiväistä ja laajalle levinnyttä, ettei monella perheellä ole enää edes varaa joululahjoihin.

Vanhukset sysätään yksityisiin hoitokoteihin, joissa heidät jätetään osakkeenomistajan voiton maksimoinnin varjolla heitteille

Puoli miljoonaa suomalaista, 10% kansasta, käyttää säännöllisesti masennuslääkkeitä koittaen pärjätä kauhean todellisuuden kanssa. Eliitin ”asiantuntijat” kertoo, että tämä on hyvä asia, koska näin kanavoidaan voittoja lääketeollisuudelle.

Tilastojen mukaan Suomi on Euroopan toiseksi väkivaltaisin maa perhe- ja lähisuhdeväkivallan osalta. EU-tutkimuksen mukaan Suomi on naisille toiseksi turvattomin maa. Tutkimuksessa lähes puolet suomalaisista naisista kertoi kokeneensa fyysistä väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen.

Tällaisessa elinympäristössä syntyvyys on tietenkin kääntynyt rajuun laskuun. Ihmisillä ei ole varaa ja halua tuoda lapsia tällaiseen yhteiskuntaan.

Leipäjonoja on nyt joka puolella lintukotoamme, koska virallinen järjestelmä ei enää takaa suomalaiselle toimeentuloa. Pitääkseen yllä Onnelan kulissia Sipilän ja Kokoomuksen hallitus päätti lopettaa tuet ruokaavun järjestäjille. Pois silmistä, pois mielestä.

Sama hallitus on tekemällä kyhännyt aikaan valtavan maahanmuutto kriisin, joka syö suomalaisten sosialiturvan ja on tuonnut viidakon tai aavikon lait kaupunkiemme kaduille.

Tilanne on mennyt niin pitkälle, että valtio vainoa toisinajattelijoita ja muitten totalitaaristen maitten tapaan jopa tuomitsee heitä näytösoikeudenkäynneissä.

Maassa on krooninen työttömys, mutta tämänkin hallitus koittaa peittää julistamalla pitkäaikaistyöttömät pummeiksi ja loisiaisiksi, jotka vaan eivät tahdo tehdä töitä ja ovat siksi tippuneet työvoiman ulkopuolelle. Pyyhitty tilastoista pois.

Ei. Tämä ei ole onnellinen maa.

 

Suomi ei ole Onnela, pikemminkin Hölmölä

Ei. Suomalaiset eivät ole maailman onnellisin kansa, mutta ehkä maailman alistuvaisin, alistunut kohtaloonsa. Suomessa on käsittämätön ja surullinen auktoriteettiuskon perinne, siksi suomalaiset kyselyissä kehuvat maataan. Pitää olla kiitollinen että eliitti on tämän suonut. Ruotsalaisten ohella suomalaiset ovat Euroopan varsinaiset hölmöläläiset mitä tulee eliitin massamedian luottamukseen. Pienestä pitäen aivopestyjä uskomaan maansa ylivoimaiseen paremmuuteen suomalaiset edelleen nielevät kaiken propagandan mikä tuutista tulee.

 

 

 

 

The Finnish government has been basking in media glory as the country was declared the world’s happiest nation second year in a row in the recently published UN World Happiness Report. But it isn’t. Despite the clickbait title, the study did not even measure happiness.

What they actually attempted to study was how satisfied people are with their present life conditions. You don’t need to be an Einstein to understand that that’s relative; relative to your past experience, relative to your expectations. If you think as many do “Could be worse” you would reply “It’s good, it’s OK.” This then is recorded as satisfaction. If you feel bad but are brainwashed to think that your country is the best of all possible countries you might also give high marks to the country. That’s what the Finns do. Really, what the UN report boils down to is a study of how satisfied people are with how things are organized in their country.

Not happiness but satisfaction with how the country is governed

You would think that when one wants to determine whether a person is happy or not, one would put that question to the person. But that’s not what happens here. The study is based on a wide range of opinion surveys performed by Gallup World Poll in 160 countries across the globe. They cover topics such as:

• Confidence in Financial Institutions
• Ease of Starting Businesses
• Satisfaction with municipal waste management
• Availability of affordable housing
• Approval of country’s leadership
• Approval of Russia’s leadership (China’s, US)
• Confidence in Honesty of Elections
• Corruption perception
• Perception of press freedom
• Quality of municipal health care

You are also asked to assess your country’s government’s efforts to address climate change. The survey’s also addresses your attitudes to LGBT rights (apologize if, I did not get the right number of letters in the acronym).

All in all the data in the Gallup World Polls is made up of surveys covering closer to 150 such kinds of topics, many which concerns your perceptions on how the country is governed.  

Some questions targeting personal emotion experiences, but that is not happiness either

In addition to all those questions on how people feel about the local bureaucracy and waste management, the survey also makes a couple of attempts to gauge the actual subject matter, happiness. One of them is a subjective life evaluation question and the other consists of a range of questions about the person’s emotional responses to life experience.

In the latter set of questions the pollsters ask people what kind of positive and negative emotions they experienced the previous day.

On the positive side these are questions like:

• Did you feel well-rested yesterday?
• Were you treated with respect all day yesterday?
• Did you smile or laugh a lot yesterday?
• Did you learn or do something interesting yesterday?
• Did you experience the following feelings during a lot of the day yesterday?
• Did you enjoy yourself?

Negative effect questions go like this:

• Did you experience the following feelings during a lot of the day yesterday? How about physical pain?
• Did you experience the following feelings during a lot of the day yesterday? How about worry?
• Did you experience the following feelings during a lot of the day yesterday? How about sadness?
• Did you experience the following feelings during a lot of the day yesterday? How about stress?
• Did you experience the following feelings during a lot of the day yesterday? How about anger?

More than being about happiness, these questions look like the kind of a psychological profiling a recruitment psychologist would do. 

And the results are hilarious. The results are so entirely culturally biased that there is just no way of making heads or tails of them.

The responses are compiled into a Positive Experience Index score and a Negative Experience Index score, both further divided into nations showing the highest vs. lowest index scores.

 

The Slavic and other former Eastern European nations confirmed their no-nonsense approach to these kind of BS surveys by expressing a very narrow range of emotions evidencing both the lowest score on the positive and negative experience indices. Belarus is a case in point being number one in both. It’s the vse normalno attitude that I know from Russians, especially in how they relate things to persons outside their close group. Asking “How are you?” a Russian would typically answer vse normalno (everything is normal, OK) in hot and cold, even if he would have been made jobless or won on the lotto the other day. Now, that does not mean that they did not feel emotional about the events, they just don’t want to speak about them, especially not to a pollster.

On the other end, we have fiery Arabs who claim to be angry about everything, no matter what country they come from, but with understandably worse poll results in the conflict-torn countries.

And then there are the rhythmic South Americans basking in the sun who show the highest positive index score.

But even those generalizations are ruined with oddities, such as Canadians from the cold North and Icelanders, from yet a much harsher climate, ranking among top 10 in the positive index score. Sweden, which in the overall rating is in the top just up there with the Finns, ranks among top 10 in the lowest negative index, whereas Finns have a much worse ranking in that standing.

And now finally the happiness question?

Then finally there is the one question purportedly directly addressing the question of happiness. But again it doesn’t. This question is what they refer to as the "Cantril's Ladder" and it goes like this: "Please imagine a ladder, with steps numbered from 0 at the bottom to 10 at the top. The top of the ladder represents the best possible life for you and the bottom of the ladder represents the worst possible life for you. On which step of the ladder would you say you personally feel you stand at this time?"

We see that the respondent in fact is asked to assess to which extent he/she has achieved the full potential of his/her life. We note that basically this constitutes a materialistic assessment and has nothing to do with happiness as such. “Giving your potential, how far have you gone?” It is quite conceivable that a happy but ambitious person would give it a low score if he thinks he could still move further. She would probably not say she is satisfied with her present results and would like to move on upwards. Correspondingly a miserable person who has given up all hope could say he’s reached the top. Think about a young athlete who is healthy full of vigor and happy of his sport but wants to achieve more.

There’s another angle to this which also has nothing to do with happiness as such. According to the authors, people from countries with a higher GDP per capita tend to give better scores on this question. This has been interpreted to mean that people in those nations feel materially more secure.

All the above components of the study are then somehow combined to yield the world happiness ranking.

But clearly happiness was not studied or determined, nor was well-being, but only the degree to which the respondents are satisfied with basic life conditions and the ideological preferences of the authors of the study. (John F. Helliwell, Richard Layard and Jeffrey D. Sachs).

The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return

Happiness cannot be measured and certainly not as a national averages subject to global comparisons. The authors know it and admit as much, but the word ‘happiness’ is kept in the title because it provides for a catchier heading ensuring better publicity in the global media.

Happiness is a purely subjective and fluctuating state of mind. At the end of the analysis happiness is a subjective emotion dressed of all exterior circumstances, a human is capable of finding happiness even in the most dire of conditions. Naturally, some people are able to sustain that feeling and live happily. A Finnish professor of psychiatry Kalle Achté recently defined a “happy person” as one “who does not suffer from feelings of guilt and who feels good about his relations with other people.”  This comes close to how I have learned to think about happiness through the song: The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return.

Q.E.D.  The Nordic welfare model and globalist change agenda is good for you

The authors do not disclose what is the method by which they combined the various components from the massive survey data and which weight thee are assigned. What is sure, though, is that there cannot possible by any scientific method by which that feat is achieved. Rather what happens here is that the data is manipulated so as to yield the results which correspond with the ideological preferences of the UN and the authors of the report. In particular the report is designed to provide evidence for the superiority of what is perceived as the Nordic social welfare model and the cultural change agenda.   

The authors present the survey results (distilled to their liking) in a division of nine parameters:

1. The response to the Cantril’s Ladder questions
2. Positive experience index rank
3. Negative experience index rank
4. Social support
5. Freedom
6. Corruption
7. Generosity
8. GDP per capita
9. Life expectancy

The sections 4 to 9 are based on the massive database of the Gallup World Poll. They are fictional categories inasmuch as nobody was asked questions that would directly reply to such. Instead the authors – rather in the way medicine men might go about declaring facts by throwing augural bones in the air or cracking shells – have twisted the Gallup data to develop these categories. Their function is to prove that what produces – the already completely illusionary happiness – is a good implementation of all the nice Nordic things as determined by these parameters.

Instead of the happiest nation, Finns might be the most resigned

What made me want to look into the essence and method of this UN World Happiness report was my bafflement seeing the headlines the world over touting Finland as the happiest nation. Hailing from that country, I know that it is a pretty depressing place which has taken a definite turn for the worse during the last decade.  

In Finland, a chilly wind blows under grey skies with no sun for the greater part of the year. The prices are among the absolute highest in the euro zone. The country has a chronic suicide epidemic ranking among the world’s 30 worst countries on this parameter. After a slight improvement in the previous decade the situation has become worse again. Now there have been alarming news about a precipitous rise in suicides committed by the elderly as every second day one over 65 year-old ends her life by own hand.

The neoliberal globalist policies conducted by the governments of all political hue during the last three decades have finished off what used to be the Nordic welfare model of Finland. - Too bad the UN reporters did not notice that. - They are defending a model which no longer exists. I who was born in the 1960s and raised in the Golden Age of Finnish welfare under President Kekkonen, can sign off that it actually was pretty good back then. People used to say that it was like winning in the Lotto to be born in Finland. Now, they say you must win the Lotto to afford living in Finland.

No wonder the elderly are distressed as about half a million of them have been pushed below the poverty line. That’s is a lot out of a population of 5.5 million. Of the entire population there are almost one million people under the poverty line or hovering just above. There have been more and more reports about people being so destitute that they cannot anymore even afford to buy Christmas presents for their kids.

Old people are placed in care homes, which the municipalities used to run in the past. But now they have been outsourced to private operators which neglect the people in order to maximize shareholder profit.

Half a million Finns, 10% of the population are on antidepressants so as to cope with the harsh realities of that country.

Family violence has reached horrific proportions. According to a survey conducted by the European Union, Finland is the EU’s second most hazardous country for women. Every second woman responded that she has been a victim of physical violence after 15 years of age.

In this environment fewer want to have offspring with a resulting catastrophic decline in birth rates in the last few years.

Charity food banks have sprung up in Helsinki and across the country because the official welfare system cannot deliver. The Government – trying to keep alive the “Happiest Country” myth – has literally wished away the soup kitchens by refusing any budget assignations to them.

There is a Government engineered migration crisis, which sucks up the welfare funds and has brought the laws of the jungle to the streets in the previously so safe Finland.

Things have gone so far that the Government persecutes dissidents in all manners typical of totalitarian states, including by way of sentencing people in show trials.

There is chronic unemployment, which the Government also tries to cover up by declaring that the long-term unemployed are not in fact unemployed, “they’ve just opted out from the workforce.” The unemployment statistics have been embellished also by a new law that forces the jobless to accept virtually unpaid slave jobs which they euphemistically call “job experimenting.”

This is not a happy country.

Perhaps instead of happy they are resigned

Far from being the happiest, Finns are the people most resigned to their fate. Finns have a sad tradition in trusting authority, that’s why they give in the surveys high marks to their rulers. Finns are also very gullible, together with the Swedes they show the absolute highest trust in the mass media. Brainwashed to believe in the superiority of their country, they continue to trust what their mass media tell them.